Rax Rinnekangas käsittelee uudessa Matka Eedeniin -elokuvassaan syyllisyyttä. Taiteilija lähestyy teemaa kahden eri kulttuureista olevan miehen tarinan kautta. Hän uskoo, että aihe koskettaa jokaista ihmistä.
- Olemme kaikki oman ristimme kantajia ja kannamme syyllisyyttä jostakin. Mielestäni se on yksi tämän päivän keskeisimpiä teemoja. Media huutaa palkintoja ja menestystä, mutta ihmiset ovat ahdistuneita ja eksyneitä, Rax Rinnekangas sanoo.
Hänen mukaan ihmiskunnan ahdistuksen ja kysymysten taustalla vaikuttaa tietoisuus syvällä olevasta, yhteisestä syyllisyydestä.
Myös aiemmissa töissään raskaita teemoja käsitellyt mies sanoo ajautuneensa aiheidensa pariin oman taustansa vuoksi.
- Olen kantanut oman olemassaoloni kysymyksiä varmaan pienen kylän edestä. Lähdin liikkeelle aluksi niitä paetakseni, mutta lopulta päädyin ottamaan niistä selvää ja kyselemään. Dokumenttielokuvan muoto on hyvä näiden asioiden esittämiseen.
Rinnekangas on ottanut oikeudekseen tehdä subjektiivisia tulkintoja aiheista, joita ihminen on täynnä: sielusta, koti-ikävästä, kaipuusta itsensä tykö. Summana on laaja tuotanto elokuvia, kirjoja ja valokuvia. Näitä tehdessä miehelle on kertynyt puolitoista miljoonaa matkakilometriä muun muassa Uralilla ja Baskimaalla.
- Näin jälkeenpäin voin tiivistää hakeneeni sitä, keitä me olemme yhdessä ja missä on oikea kotimme. Kun on temaattisesti kiinnostunut jostakin asiasta, on pieni määrä matkustaa puolitoista miljoonaa kilometriä ja etsiä sielun kotia, kun sitä ei koskaan löydy, taiteilija pohtii.
Juhlaviikot tekee tuotantoa tutuksi
Rax Rinnekankaan tuotteliaan uran mahdollistaminen taloudellisesti on vaatinut sitkeää, välillä kurjaakin työtä.
- Kun mennään tällaisiin aiheisiin, täytyy etsiä turvaa muista maista. Rahoitus on tullut pikku puroista, esitelmistä ja työpajoista lähinnä Suomen ulkopuolelta. On helpompi saada tukea kaupalliseen draamaan kuin hyvin käsitteelliseen, mutta jokaisin ihmisen sisällä olevan perusasian elokuvalliseen toteuttamiseen, Rinnekangas sanoo.
Taiteilja uskoo, että hänen taidettaan tunnetaan Suomessa varsin marginaalisesti. Tilanne kuitenkin korjaantunee lähitulevaisuudessa, kun Helsingin juhlaviikot esittelee ohjelmistossaan kaksi Rinnekankaan näyttelyä ja kymmenen elokuvaa. Lisäksi luvassa on dokumenttielokuvien ympärille rakennettuja temaattisia keskusteluja.
- Ihmiset ovat oikeasti innostuneita puhumaan, mikä on suhteemme holokaustiin tai kodin käsitteeseen. On hyvin ilahduttavaa, että juhlaviikot haluaa tällä tavalla seisauttaa tätä ryskettä ja päämäärätöntä kiirettä, taiteilija iloitsee.
Rinnekankaan mukaan hänen elokuviaan on voi seurata kuka tahansa, sillä ne ovat yksinkertaisia kuin Antti Hyryn novellit.
- Lentokorkeus on sellainen, että kyydissä pysyy kyllä. Kutsun itseään kunnioittavat ja aktiviisesti ajattelevat katsomaan niitä, taiteilija haastaa.